Safan kilpailusäännöistä

    Vastapropagandaa

    SAFAn kilpailusääntöjen muutosprosessi on ainakin liiton näkökulmasta kauhistus, ja sen suuntaisia näkemyksiä on saatu lukea Arkkitehtiuutisten sivuilta useampaan otteeseen (ks. AU 2/04, AU 4/04 jne.) Nyt Arkkitehtiopiskelija-lehti tarjoaa mahdollisuuden toiselle näkemykselle. Arkkitehti Mikko Heikkilä kertoo ja vastailee kysymyksiin:

    Ensiksi haluan kiittää Arkkitehtiopiskelija-lehteä siitä, että se tarjoaa mahdollisuuden ammatilliseen vuoropuheluun kilpailusääntöjen muutoksesta sekä itse asiasisällöstä. SAFAn kanssamme käymä vuoropuhelu on rajoittunut kolmeen meihin kohdistettuun erottamisehdotukseen.

    Miksi osallistuit LOASin kilpailuun? Mikä on arkkitehtien työtilanne Lappeenrannassa?

    Lappeenrannassa on kuusi keskikokoista toimistoa, mikä on kaupungin kokoon nähden melko paljon. Töitä täytyy hankkia myös kaupungin talousalueen ulkopuolelta.

    Mitä tulee LOASin kilpailuun, niin kyseessä on kaupungin tärkeimpiä rakennuttajia, joihin meillä on yli kymmenen vuoden asiakassuhde, ja jona aikana olemme suunnitelleet heille parisenkymmentä uudisrakennusta. Rakennuttaja on tunnettu siitä, että se pyrkii koko ajan kehittämään tuotantoaan asiakkailleen eli opiskelijoille paremmaksi mm. järjestämällä jatkuvaa palauteseurantaa. Tässä tapauksessa LOAS oli saanut haltuunsa poikkeuksellisen arvokkaan Saimaan rannan tuntumassa olevan tontin ja halusi siksi myös satsata suunnitteluun tavallista enemmän. LOAS järjesti kutsukilpailun, missä ehdotusten laatua arvioi heidän oma raatinsa täydennettynä mm. korkeakouluarkkitehdilla sekä rakennuttajakonsultilla. Ehdotuksista laskettiin myös tarkat kustannusarviot. Osallistuimme kilpailuun, koska luotimme rakennuttajan ja juryn asiantuntemukseen sekä ajantasaiseen tietämykseen tulevien asukkaiden tarpeista. Voitimme kilpailun ja saimme siitä toimeksiannon, joka vastasi yli yhtä henkilötyövuotta ja oli siten työtilanteemmekin kannalta merkittävä. Lopputuotteeseen ovat sekä tilaaja että asukkaat olleet tyytyväisiä.

    Olivatko kisan jälkeiset teihin kohdistuneet sanktiot liioiteltuja?

    Luottamusvaliokunta ehdotti meidän erottamistamme liitosta kahdeksi vuodeksi kilpailuun osanoton takia. SAFAn hallitus muutti sen kolmen kuukauden mittaiseksi jäsenoikeuden menettämiseksi. Koska kyseessä oli kiistaton sääntörikkomus, oli sanktio - tässä kontekstissa - oikeutettu ja kohtuullinen, emmekä valittaneet siitä liittovaltuustolle.

    Mitä mieltä olette SAFAn kannasta, että jos säännöt eivät miellytä, voi vapaasti erota?

    Tämä on yleisesti ottaen aivan totta, liittymällä jonkun yhdistyksen jäseneksi samalla sitoutuu noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Mutta minkään yhdistyksen säännöt eivät saa olla yleisen lainsäädännön vastaisia, kuten tässä tapauksessa Kilpailuviraston johtopäätöksen mukaan on kyse. Rikoimme siis sääntöä, joka on itsessään ollut lainvastainen siitä lähtien kun kilpailulainsäädäntö astui voimaan noin kymmenen vuotta sitten.

    Muistettakoon myös että SAFAlla ja Arkkitehtitoimistojen liitolla ATL:lla on jäsenyyskytkentä. ATL:n jäsenyyden ehtona on SAFAn jäsenyys. Erotessaan SAFAsta jäsen toimiston pitäjä joutuu eroamaan myös edunvalvontajärjestöstään. Työmarkkinapoliittisestihan tilanne on muuten absurdi: työnantajajärjestöön kuulumisen edellytyksenä on työntekijäjärjestön jäsenyys.

    Mitä SAFAn jäsenoikeuksien menettäminen käytännössä tarkoittaa? Mitä siitä teille seuraa?

    Jäsenoikeuksien menettäminen on organisaation sisäinen ja symbolinen näpäytys, jolla halutaan mustamaalata jäseniä mitä erilaisimmista syistä. Viimeinen jäsenoikeuksien menetyskiista - josta olemme ilmoittaneet tyytymättömyytemme liittovaltuustoon - koskee Kilpailuviraston päätöksestä tiedottamista. LOAS, joka yhdessä Suomen Opiskelija-asunnot Oy:n kanssa oli meidän lisäksemme tehnyt asiasta selvityspyynnön järjesti Kilpailuviraston päätöksen jälkeen tiedotustilaisuuden, jossa olimme mukana. Tästä meitä nyt halutaan rangaista; tiedottaa ei siis olisi saanut, vaikka meillä oli tiedottamiselle Kilpailuviraston lupa. Todettakoon, että samaan aikaan viime vuonna, jolloin Ylöjärven kunnantalon kilpailuun osallistuneita tamperelaistoimistoja rangaistiin, Kilpailuviraston selvitys oli jo käynnissä ja SAFA oli tietoinen jo tuolloin viraston ennakkokannasta.

    Jäsenoikeuksien menettämisellä ei ole ollut vaikutusta asiakassuhteisiimme, koska tämän asian perustelu rakennuttajataholle on ollut helppoa. Nuo tahothan ovat syyttäneet omissa lehdissään SAFAa noitavainoistakin tässä asiassa. Myös kollegat ovat ymmärtäneet asian yleensä hyvin, mikä kävi ilmi mm. keväisessä Kaakkois-Safan kokouksessa, jossa kilpailuasia oli kokousteemana.

    Pitkään olen muuten ihmetellyt, onko yleisen oikeustajun mukaista julkistaa luottamusvaliokunnan rangaistusehdotukset, ennen kuin hallitus on ne vahvistanut tai ennen kuin valitustapauksissa liittovaltuusto on sanonut viimeisen sanansa. Mustamaalaus alkaa vaikka prosessi on kesken.

    Pistittekö asian vireille sanktioiden takia, vai onko mielestäsi nyt vain oikea aika nykyaikaistaa sääntöjä?

    Sanktiot eivät vaikuttaneet asiaan. Kuten totesin, ne olivat oikeutettuja silloisten sääntöjen valossa emmekä niistä valittaneet. Koska LOASin tapauksessa SAFAn kilpailusäännöt kuitenkin selkeästi estävät vapaata ammatinharjoittamista ja ovat tehneet sitä jo kymmenen vuotta, oli asiaan syytä puuttua. Teimmekin asiassa ensin SAFAn hallitukselle jäsenaloitteen, jossa kehotettiin SAFAa itse selvittämään yhteistyössä Kilpailuviraston kanssa kilpailusääntöjen lainmukaisuus. Tämä ei SAFAa kiinnostanut, joten vaihtoehdoksi jäi vain toimenpidepyynnön esittäminen suoraan Kilpailuvirastolle. Rakennuttajatahojen aloitteellisuus samaan aikaan samaan suuntaan oli sattumaa, mutta osoittaa, että sääntöremonttiin on korkea aika.

    Koetko itsesi anarkistiksi, uudistusmieliseksi tai marginaaliseksi? Onko SAFAn johtama suomalainen arkkitehtuurikeskustelu liian homogeenistä ja ahdasmielistä.

    Kai koen itseni lähinnä vapaa-ajattelijaksi. Jos ympärillä näkee jatkuvasti asioita, jotka kokee vääräksi, niihin lopulta puuttuu, tavalla tai toisella. Mutta täytyy tietysti olla varma asioista, joita ajaa. Kaikki mikä on kivaa, ei välttämättä ole oikein, ja kaikki mikä on oikein, ei välttämättä ole kivaa. SAFAn täytyy tämä hyväksyä ihan siinä missä meidän yksilöidenkin.

    Mitä tulee kysymykseen arkkitehtuurikeskustelun keskittymisestä Suomessa, niin kysymyksesi osuu asian ytimeen. Monopolisoimalla kilpailumenettelyn SAFA monopolisoi samalla arkkitehtuurikeskustelun ja hyvän arkkitehtuurin määrittämisen itselleen. Muut eivät saa järjestää kilpailuja ellei siellä ole SAFAn määräämiä tuomareita. Minun on vaikea hyväksyä tilannetta, missä asiakkaamme sekä koko muu kulttuuriyhteisö suljetaan arkkitehtuurikeskustelun ulkopuolelle. Meistä ei kukaan tiedä, mikä oman aikamme arkkitehtuurista on hyvää sadan vuoden kuluttua. Arkkitehtikunta on vihannut tässä maassa jugendia, uusklassismia, puutalokaupunkeja, postmodernismia; jokainen entinen ismi on saanut aikanaan tuomionsa kun on pitänyt perustella uutta. 1960-ja 70-luvulla vannottiin rationalismin, teollisen sarjatuotannon ja niistä johdetun estetiikan nimeen. Ja kuinka kävi: olemme pilanneet mittaamattoman määrän vanhojen kaupunkiemme keskustoja ja luoneet epäinhimillisiä asuntoalueita joka puolelle. Lyhyt vilkaisu tuon ajan Arkkitehti-lehtiin osoittaa, että niiden estetiikka oli meidän luomaamme, vaikka grynderit puhalsivatkin niskaan. Trendit kuuluvat taiteeseen ja arkkitehtuuriin, mutta vasta kulttuurihistoria ratkaisee viiveellä, mikä on hyvää ja kestävää. Arkkitehtikunnan tehtävä on luoda uutta ja tuottaa uutta materiaalia kulttuurihistorian arvioitavaksi, mutta tuota arviointia emme saa monopolisoida itsellemme.

    Onko kyseessä mielestäsi enemmän arkkitehdin elantoon vai itse arkkitehtuuriin liittyvä muutos, ts. käytännön asiat vai taiteen kehittäminen? Uskotteko kilpailun vapauttamisen edistävän hyvän arkkitehtuurin tekemistä? Millä tavalla?

    Asiaa tulee tarkastella juridisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Juridiikkaa on se, että SAFAnkin on noudatettava lakia. Se määrittää raamit eikä siinä tietenkään ole liikkumavaraa. EU:n jäsenyyden myötä meitä koskee koko Euroopan kilpailulainsäädäntö, ja samat säännöt esim. taksoista yhtenäistyvät koko talousalueella. Taloudelliselta kannalta kysymys kuuluu, lisääntyvätkö työt ja lisääntyvätkö kilpailut kilpailutoiminnan vapautuessa.? Työtilaisuuksien kannalta nykyinen kilpailutoiminta on marginaalista, tuleehan valtaosa toimeksiannoista hintakilpailun kautta. SAFA-kilpailuja on lukumääräisesti nykyään niin vähän, ettei sillä ole suurta merkitystä koko ammattikunnan työllistäjänä. Jonkin verran tilanne tulee muuttumaan, kun muistetaan, että koko ajan on ollut myös SAFAn ulkopuolista kilpailutoimintaa, joilla esim rakennusarkkitehdit ovat saaneet toimeksiantoja, ja joista safalaiset ovat aikaisemmin olleet ulkona. Tähän tulee nyt siis muutos. Suuremmin toivoisi kuitenkin muutosta siihen seikkaan, että kilpailutoiminnan vapautuessa ja helpottuessa rakennuttajat järjestäisivät nykyistä enemmän suunnittelukilpailuja hintatarjouskilpailujen sijaan. Tässä asiassa minusta SAFAlla on vaikuttamisen paikka. Jos se pelaa rakennuttajien kanssa korttinsa oikein, saamme lukumääräisesti lisää suunnittelukilpailuja, joiden järjestämisessä SAFAlla on neuvoa antava rooli.

    Tuo kulttuurinen näkökulma, kysymys suomalaisen arkkitehtuurin laadusta, riippuu yksinomaan suunnittelijoiden taidoista ja heidän saamiensa toimeksiantojen määrästä. Taidot on hyviksi havaittu kansainvälisestikin, eivät ne mihinkään katoa. Eivätkä mihinkään katoa myöskään SAFAn järjestämät nykyisen muotoiset kilpailut. Rakennuttajat järjestävät kilpailuja siinä määrin kuin tähänkin asti jos katsovat saavansa siitä hankkeelleen lisäarvoa. Eihän nykyisiäkään SAFA-kilpailuja rakennuttajien tahdon vastaisesti ole järjestetty.

    Arkkitehtipiireissä ollaan huolissaan kilpailusääntöjen romuttamisesta. Olette varmaan kuullut uhkakuvista että tilaaja voisi tulevaisuudessa pyytää tarjouksen mukana luonnokset, ja palkata halvimman tarjouksen tehnyt arkkitehti piirtämään puhtaaksi jonkun toisen suunnitelmat. Mitä mieltä olette tästä? Entä jos suunnitelmaa ei valitakaan arkkitehtonisin perustein, vaan puhtaasti lyhytjännitteisten kustannusten perusteella?

    Olen tietoinen esiin tuoduista uhkakuvista. Kesäinen AU:n pääkirjoitus oli aika järkyttävää luettavaa: koko suomalainen arkkitehtuuri on uhattuna, jos oman liiton jäsenille annetaan vapaus ottaa osaa kaikkeen tarjolla olevaan suunnitteluun... Sen verran luotetaan jäseniin.

    Kilpailusääntöjä ei olla romuttamassa. SAFA saa järjestää kilpailuja aivan samalla tavalla kuin tähänkin saakka. Ja tulee järjestämään juuri niin paljon kuin rakennuttajatahot katsovat sen palvelevan tarkoituksiaan, aivan kuten tähänkin saakka. Vain se muuttuu, että SAFA ei voi määrätä, kuinka muiden tahojen tulee kilpailunsa järjestää, eikä se voi estää jäseniään ottamasta osaa muihinkin kilpailuihin.

    Kysymys ilmaisista luonnoksista tarjousten yhteydessä on ongelma, emmekä ole missään yhteydessä olleet sellaista käytäntöä puolustamassa. Sitä on kuitenkin tapahtunut koko ajan, ja myös safalaiset ovat luonnoksia niihin tehneet, koska kyse on leivästä. Tällaista rakennuttajien menettelyä SAFAn tulee kuitenkin moittia ja pitää asiasta yllä vuoropuhelua. Laitonta se ei kuitenkaan ole. Arkkitehtitoiminta on myös liiketoimintaa, johon oleellisena osatekijänä kuuluu riski ja jossa jokainen harkitsee riskinsä itse.

    Toisen suunnitelman varastaminen on sen sijaan selkeästi tekijänoikeuslain vastaista, eikä sitä tarvitse kenenkään hyväksyä. Ei luonnosten tarjoamisen yhteydessä eikä arkkitehtikilpailujenkaan yhteydessä.

    Miten uskotte muutosprosessin päättyvän?

    Asia on minun osaltani toimenpidepyynnön esittäjänä päättynyt, Kilpailuvirasto on todennut kilpailusäännöt lainvastaisiksi, samoin ne perusteet, joilla meitä on rangaistu. Kilpailusääntöjen muuttaminen vastaamaan arkkitehtikunnan ja rakennuttajien tarpeita nykyisen kilpailulainsäädännön puitteissa on nyt SAFAn ja Kilpailuviraston välinen asia.

    Haluatteko edelleen olla SAFA:n jäsen, erimielisyyksistä huolimatta?

    Olen edelleen SAFAn jäsen. Se on tärkein ammatillinen viiteryhmäni ja olen vahvasti sitoutunut sen tavoitteisiin ja ihanteisiin elämän laadusta ja paremmasta ympäristöstä. Haluan siis olla jäsen tulevaisuudessakin samalla kun aion jatkossakin puolustaa jäsenkunnan oikeutta ottaa osaa kaikkeen Suomessa tarjolla olevaan suunnitteluun.