Keskustelu on itsetarkoitus

    Etelä-Saimaa heinäkuu 1997
    Yhdyskunnan rakentaminen, sosiaalinen ja fyysinen, etenee ideoiden ja visioiden kautta. Yleiset suuntaukset saadaan maailmalta, paikalliset sovellutukset kehitellään itse. Kuntien virkakoneiston tehtävä on pitää itseään ajan tasalla muualta tulevien ajatusten suhteen ja keksiä niille hyötykäyttöä omassa piirissä, yhtä tärkeää on kuunnella tavallisia kuntalaisia, silloinkin kun ääni kuuluu huonosti. Eikä olisi pahitteeksi, vaikka keksisi omiakin ajatuksia, pääasiassa uudet visiot kuitenkin syntyvät tieteessä ja asiantuntijoiden aivoituksissa.

    Ideat ja visiot eivät sinänsä vielä riitä, ne täytyy lanseerata päätöksentekoon. Elämme demokratiassa - onneksi - missä päätösvalta ei ole asiantuntijoilla vaan luottamuselimillä. Vaikka tämä tunnetusti virkamiehiä jurppiikin, on demokratia läntisen maailman suurin saavutus. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen ja hämmästellä sitä vakautta ja vaurautta mikä meitä ympäröi ja on jakautunut koko kansalle lähes niin tasaisesti kuin se ylipäätään on mahdollista. Valistuneesta diktatuurista puhuvatkin vain ne, joiden toteutettavaksi se viimeksi pitäisi antaa.

    Toimivassa demokratiassa ideat muuttuvat päätöksiksi keskustelun kautta. Avoimella keskustelulla hankkeet tulevat tunnetuiksi, muokkautuvat sen kuluessa ja asioihin vaikuttamaan päässeet sitoutuvat niihin. Keskusteleminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikessa keskustelussa tunteet - muuttuessaan ajatuksiksi ja lauseiksi - joutuvat kulkemaan älyllisen prosessin kautta, minkä kuluessa jokainen pakottautuu selkiyttämään ajatuksensa ja määrittelemään kantansa. Yksilön kohdalla tuon prosessin kulun määrää oma kyky eritellä ajatuksiaan ja arvojaan ja kyky ilmaista itseään. Yhteisössä keskustelun tason määrittää vallitseva keskustelukulttuuri.

    Suomalaiset eivät pärjää alkuunkaan keskustelun tasossa ranskalaisille, italialaisille tai venäläisille. Etelä-Karjalassa tuo kulttuuri tuntuu nukkuvan vieläkin syvempää unta. Tavallisimmillaan herätään keskustelemaan kun käydään jotakin asiaa vastaan ja kun oma etu on uhattuna. Valmisteleva keskustelu ei tahdo tärkeistäkään kysymyksistä lähteä liikkeelle ilman kunnon provokaatiota, tai sitten se käydään päätöksenteon kannalta liian myöhään. Tähän tuntuu pyrkivän usein valmistelukoneistokin. Tärkeitäkin hankkeita valmistellaan hissukseen ja toivotaan ettei yleinen mielipide heräisi, vaikka kaikki tärkeät, esimerkiksi ympäristöön ja julkiseen rakentamiseen liittyvät hankkeet pitäisi aloittaa kansalaiskeskustelulla. Keskustelun käynnistäminen ja ylläpitäminen kuuluu asioiden valmisteluun. Sellainen keskustelu, mikä rakentuu päättäjien ja kansalaismielipiteen keskinäiseen kunnioitukseen, ja missä kukaan ei ole oikeammassa kuin toinen. Missä erimielisyyttä ei koeta vihamielisyytenä, kriittistä mieltä riitelynhaluna tai keskusteluhalukkuutta henkilöön kohdistuvana hyökkäävyytenä -missä asioita ei henkilöidä.

    Mistä sitten juuri nyt pitäisi keskustella? Vajaalla keskustelulla etenee ainakin Linnoituksen kaavoitus. Kun valtuusto onneksi vähensi linnoitusalueen keskeltä uudisrakentamista, tuota puolitoistametrisin lankkuaidoin piilotettavaksi tarkoitettua rivitalorakentamista - palautettiin suunnitelma uuteen valmisteluun. Hyvä niin, mutta syvä hiljaisuus asian ympärillä kyllä vallitsee. Toinenkin Linnoitukseen liittyvä periaatteellisesti tärkeä asia on menossa huomaamatta. Kaupunginlahden rantaan on valmistunut tiilinen vanhaa linnoituksen rakentamista mukaileva rakennus, purjevalmistamo. Puuttumatta nyt siihen, pitäisikö rannan arvokkaimpia paikkoja ylipäätään antaa yksityisille firmoille tulisi kuitenkin keskustella linnoituksen uudisrakentamisen periaatteista. Mainittu rakennus muistuttaa kovasti viereisiä tiilimakasiineja, tästä syystä yleinen mielipide sen on kai enimmäkseen hyväksynytkin. Aina valpas Kuiskaajakin muistaakseni kirjoitti Linnoituksen uudisrakentamisen alkaneen tässä onnistuneesti.

    Totuus kuitenkin on, ettei paikalla ole koskaan ollut mainitun näköistä tai mitään muutakaan rakennusta. Kyseessä on siis uusvanha rakennus, joka tietoisesti yrittää edustaa jotain muuta aikakautta kuin omaansa. Vaikka Ruotsissa tämänkaltainen rakentaminen on yleisesti hyväksyttyä, se rikkoo suomalaisen arkkitehtuuriperinteen erästä keskeistä periaatetta: jokainen aikakausi rakentaa omat rakennuksensa. Sen toteuttaminen on historiallisessa ympäristössä varsin vaikeaa ja on johtanut lukemattomiin epäonnistumisiin, onneksi myös onnistumisiin. En ota kantaa siihen, onko ratkaisu hyväksyttävä vai ei, mutta näin vahva poikkeaminen vallitsevista periaatteista edellyttää ilman muuta asian tiedostamista ja keskustelua, varsinkin jos tämä on ennakkotapaus Linnoituksen muulle uudisrakentamiselle. Market-rakentamisen venäläinen ruletti eteni vauhdilla mutta lähes ilman keskustelua. Lehdet raportoivat päätään pyörittävistä mutta jaa-nappulaa painavista luottamusmiehistä, mutta kokonaiskuvaa asiasta ei muodostunut eivätkä sitä ainakaan julkisuudessa arkkitehdit, kirkastaneet. Myös Lappeenrannan keskustan kehittäminen tuntuu olevan yhä tuuliajolla. Oleksi on täynnä ihmisiä, keskustan kaikki liiketilat ovat täynnä, kauppa käy, mutta työ on kesken ja pysähdyksissä. Onneksi aika tekee tässä tehtäväänsä; siitä kuitenkin tuonnempana. Lajitoverit, keskustellaan siis, se vahvistaa demokratiaa.