Vain yleinen etu oikeuttaa Linnoituksen lisärakentamisen

    Etelä-Saimaa kesäkuu 1997
    Linnoituksen asemakaava on nyt valmisteltu päätettäväksi. Kaavassa lyödään lukkoon monia Linnoituksen mäen tulevaisuuden kannalta keskeisiä periaatteita, niistä tärkeimpinä alueen uudisrakentaminen: mitä, minne ja kuinka paljon. Kaavaa on valmisteltu huolellisesti, maan parhaat historiallisten alueiden kaavoittajat ovat olleet työssä mukana. Joka on perehtynyt tehtyyn suunnitelmaan, voi vakuuttua että kaavalla pyritään hakemaan alueen kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua. Kaavan sisällöstä ei kuitenkaan yleisessä keskustelussa ole oltu yksimielisiä. Eritoten uusi asuinrakentaminen Linnoitukseen puhututtaa. Asia kaipaakin vielä yleistä ja laajaa pohdintaa ja ratkaisevana näkökulmana keskustelussa voi olla vain yleinen etu.

    Linnoituksen kaavalla vain yksi tavoite
    Kaavoituksen vaikeudet seuraavat yleensä siitä, että kaavassa joudutaan sovittamaan yhteen yksityistä ja yhteistä etua. Maanomistajalla on odotuksia maan arvon suhteen, tontille rakennusta haluava taho tarvitsee tiloja toiminnoilleen ja kaavoituksen tehtävä on sovittaa nämä tarpeet toimivaan yhdyskuntarakenteeseen ja olemassa olevaan miljööseen. Linnoituksessa näitä ongelmia ei ole. Maanomistaja ei ole puhaltamassa kaavoittajan niskaan ja vaatimassa tontilleen lisää rakennusoikeutta. Tiedossa ei myöskään ole mitään sellaista toimintaa, kuten korkeakoulua tai uutta lääninhallitusta, mikä haluttaisiin sijoittaa Linnoitukseen. Kaupungin määrällinen asuntotuotantotavoitekaan ei edellytä uudistuotantoa juuri Linnoituksessa. Ainoa syy rakentaa Linnoitukseen on kehittää sitä sen omilla ehdoilla niin, että se parhaiten edistää kaikkien lappeenrantalaisten elämänlaatua. Tämä voi tapahtua Linnoituksen yleisilmeen paranemisen kautta (virkistys- ja matkailuarvot) sekä sinne tulevien uusien toimintojen kautta (toiminnalliset arvot).

    Mihin tarvitaan asumista
    Kun Linnoitusta kauan sitten alettiin kaavoittaa, työn yhtenä perusteena oli herättää lappeenrantalaisten aliarvostama, monilta unohtunut ja nuokkuva alue henkiin. Tähän päätettiin pyrkiä ensinnäkin kunnostamalla siellä jo olemassa olevia rakennuksia ja toisaalta vilkastuttamalla aluetta lisäämällä varovasti sen asukaspohjaa vähän Suomenlinnan tapaan. Jos kuitenkin halutaan verrata Suomenlinnan ja Linnoituksen kaavoituslähtökohtia, ne poikkeavat toisistaan kolmessa oleellisessa seikassa. Suomenlinna sijaitsee eristettynä saarella, joka aiemmin todella autioitui viimeisen lautan lähdettyä, toisaalta Suomenlinna on niin laaja ettei asutuksen varovainen lisääminen rajoita sen kehittämistä myös yleisenä virkistys- ja kulttuurialueena ja mikä ehkä tärkeintä, uusi asuminen ei tuo Suomenlinnan yhtään uutta autoa. Linnoituksessa puolestaan tilanne on alueen elävyyden ja arvostuksen suhteen jo muuttunut viimeisen viidentoista vuoden aikana ilman lisärakentamistakin. Museoiden, ortodoksisen kirkon, vallien ja radiotalonkin peruskorjaukset ovat olleet onnistuneita ja kohentaneet Linnoituksen ilmettä niin, että alue on jo päässyt irti nukkavierusta ilmeestään, eikä sitä järin uneliaaksi tai aliarvostetuksikaan voi enää sanoa. Linnoituksen yö lienee kaupungin suosituin yleisötapahtuma ja museot, vallit ja kahvilat keräävät alueelle jatkuvasti huomattavan määrän kaupunkilaisia ja matkailijoita. On kysyttävä avoimesti, kaipaako alue enää mahdollisen lisäasutuksen kautta saatavaa kuviteltua piristysruisketta.

    Todistustaakka kaavan laatijoilla
    Kaavan valmistelussa historialliset arvot ovat olleet korostetusti esillä. Uudisrakentamista on sijoitettu vain tarkkaan harkitusti, pieninä yksiköinä ja kerran olemassa ollutta kaavaa rekonstruoiden, uudisrakentamisen ilmeelle tullaan antamaan myös poikkeuksellisen tarkkoja määräyksiä. Tämä kaikki on perusteltua. Historiallinen pieteetti on ehkä kuitenkin painottunut vain fyysisiin rakentamista koskeviin kysymyksiin. Historiallisilla syillä on nimittäin vaikea perustella, miksi vanhaa kaavaa palauttaviin rakennuksiin pitää saada nimenomaan asuntoja. Asutus tulisi väistämättä yksityistämään aluetta, asuminen vaatii eristymistä ja rauhaa, ja on kyseenalaista, aktivoituuko Linnoitus esim. siitä, että sinne rakennettavien asuntojen pihat aidataan puolitoista metriä korkeilla aidoilla. Asuminen tuo kuten todettu Linnoitukseen myös lisää liikennettä ja autoja, jotka jo nykyiselläänkin ovat alueen hengen kanssa ristiriidassa. Tämä ongelma on tiedostettu kaavassakin ja sitä yritetään lieventää vaatimalla autot piiloon sisäpihoille ja talleihin. Asukkaiden valitseminenkaan alueelle ei olisi kovin yksinkertainen tehtävä. Jotta alueen ilme pysyisi kaupungin kontrollissa jatkossakin, vain vuokra-asuminen voisi tulla kyseeseen. Poikkeavat rakentamisperiaatteet nostanevat jonkin verran rakennuskustannuksia ja sitä kautta korottavat vuokratasoa. Tällöin on vaara, että alueesta voi tulla eliittialue, ja kuinka hyvin tämä palvelisi yleistä etua? Asumisen lisäämistä Linnoitukseen ei mielestäni todellakaan ole riittävästi perusteltu; todistustaakka tässä on lisärakentamista puoltavilla tahoilla. Avainkysymys kuuluu: mistä hyvästä me lappeenrantalaiset jäämme paitsi, jos Linnoitukseen ei tulekaan asuntoja?

    Kulttuuritoimintojen rakentaminen oltava mahdollista
    Pitäisinkin kaukonäköisimpänä vaihtoehtona tässä vaiheessa sitä, että päätetään uudisrakentamisen sijoittamisen periaatteet tehdyn kaavaehdotuksen mukaisiksi. Nyt voidaan päättää myös uudisrakentamisen kerrosalasta, enkä usko, etteikö tässäkin suhteessa kaavan ratkaisu olisi perusteltu. Tehdään nämä päätökset ja pidetään niistä kiinni. Luovuttakoon kuitenkin kokonaan alueen uudesta asuntorakentamisesta ja varattakoon tontit vain pienimuotoisille julkisille kulttuuripalveluille, sitä mukaa kun sellaisille rakentamistarvetta tulee. Jos tarvetta ei tämän sukupolven aikana tule niin ei sitten, ei Linnoitus nykyiselläänkään - rakennukset pian peruskorjattuna ja vallit kunnostettuna - mitenkään keskeneräiseksi jää. Riittää että tonttien tulevaksi käyttötarkoitukseksi määritellään kulttuuripalvelut, eikä suunnitella niitä muuten sen enempää, koska tontin tarkempi tuleva käyttö selviää vasta myöhemmin.

    Kansalaismielipide kaivettava esiin
    Esillä olevaa kaavaehdotusta ei ainakaan tulisi hyväksyä ilman laajaa ja perusteellista kansalaiskeskustelua. Tämä paikallinen valtalehti on sellaista yritellyt herättää mutta laihoin tuloksin. Yksittäisinä mielipiteinä kaavaa on arvosteltu varsin korkeilta ja asiantuntevilta tahoilta, mutta se on ollut kuin varjonyrkkeilyä. Kaavan valmistelijat: virka- tai luottamushenkilöt eivät siihen ole vastanneet. Ja vaikka kaikkea ei yleisen mielipiteen mukaan pidä päättää, on tässä tapauksessa kaupungin yleistä mielipidettä kuultava, vaikka se ei hyvin kuuluisikaan. Voisiko jokin taho, esim. Kaakkois-Suomen Safa järjestää Linnoituksen yön tietämissä seminaarin, jossa käsiteltäisiin kaavan uudisrakentamisen sisältöä, kuultavina olisivat kaavan valmistelijat ja laatijat, museovirasto, arvostelijat sekä kaikki kiinnostuneet kansalaisjärjestöt ja kaupunkilaiset. Voisihan tässä olla kunnallisen kansanäänestyksenkin paikka, sen verran selkeä kyllä/ei tilanne on kyseessä. Kiirettäkään kun ei ole.